Raviväistöjä Ranella

 

Maanantaina suuntasin taas pitkästä aikaa Vironmäelle irtotunnille. Ratsuksi sain Ranen, mikä olikin oikein kiva, koska ruunalla väänsin koulua viimeeksi yli kaksi vuotta sitten. Tunnista on täällä blogissakin postaus, menin silloin gramaaneilla ja postaukseen pääset tästä. Rane oli ihmeellisen kiltisti korvat hörössä melkein koko sen ajan kun hoidin sitä. Siinä kun oli vielä aikaa ennen tunnin alkua, niin moikkasin vähän muutamia heppoja. Meidän ryhmässä oli neljä ratsukkoa ja lähdettiin kentälle kun oltiin valmiita.

Alkukäyntien jälkeen ravattiin hetki itsenäisesti ja siirryttiin sitten keskiympyrälle. Vähän oli hakemista miten Ranea pitikään ratsastaa, ensin käytin vähän liian voimakkaasti käsiä. Kun sain kädet aloilleen ja pohkeesta ravia paremmin eteen, niin sujui paljon paremmin. Olisi se ravi saanut vielä nousta ylöspäin paljon enemmän, mutta siinä en onnistunut. Ravattiin hetki suoraa uraa, tehtiin lävistäjä ja jatkettiin keskiympyrällä toiseen suuntaan. Vasen tuntui paljon helpommalta selkään ja sain pidettyä jalatkin paremmin alhaalla.

Jatkettiin harjoitusravissa vielä muutama ympyrä ja sitten siirryttiin uralle. Harjoitusravissa työskentely tuntui paljon mukavemmalta kuin kevyessä. Ravikin tuntui heti vähän paremmalta, kun pääsin istumaan kunnolla satulaan ja hevosen ympärille.

Siirryttiin sitten käyntiin ja lähdettiin työstämään avoja pitkillä sivuilla. C-kirjailmesta mentiin aina pituushalkaisijalle, joten avoja tuli molempiin suuntiin. Vasen oli edelleen paljon helpompi kuin oikea, oikealle meinattiin tehdä ensin pohkeenväistöä avon sijasta. Rane taipui vasemmalle helposti, mutta piti olla tarkkana, että etupää pysyi uran sisäpuolella. Oikealle hain ensin jonkun aikaa kunnon taivutusta, mutta kun se löytyi niin sujui myös siihen suuntaan kivasti. Kokoava liikehän tuon pitäisi olla ja sain mä ajoittain Ranen vähän ryhdikkäämmäksi.

Avojen jälkeen tehtiin vielä loivia kiemurauria ravissa väistäen, pituushalkaisijalla vaihdettiin edelleen suuntaa. Raviväistöt tuntuivat oikein kivoilta selkään. Muutaman kerran Rane kiirehti aina pitkän sivun lopussa, mutta sain tultua rauhallisemmin viimeiset kerrat. Kuten kaikki muukin, myös väistö tuntui helpommalle vasemmalle.

Pidettiin välikäynnit ja jatkettiin sitten laukkaharjoituksen parissa. Tehtiin samaa laukkaharjoitusta, mitä tein Ranen kanssa viimeeksi, mutta nyt vain käynti-laukka siirtymisillä. Ensin meidän meno oli hirmuisen vetelää, eikä Rane työskennellyt kunnolla takapäällään laukassa. Siksi myös siirtymiset meinasivat vähän venyä. Koko ajan sain kuitenkin heppaa vähän terävämmäksi ja sitten saatiinkin oikein kivoja siirtymisiä.

Laukannostot onnistuivat aina ihan hyvin, mutta laukan pyöriminen oli se ongelma. Onneksi sekin parani ja sain jatkettua tarmokasta laukkaa käyntisiirtymiseen asti. Muutama siirtyminen tuntui tosi hyvältä, käynti tuli nopeasti ja pehmeästi ja kerran Rane meinasi tarjota pysähdystäkin. Sitten olikin loppuravien aika ja ratsastettiin heppoja vähän eteen-alas. En tosin onnistunut tässä hirmuisen hyvin, Rane kulki aika löysästi pitkänä. Selkään se tuntui jotenkin paremmalta, mutta videolta kun katsoo niin eipä tuo juurikaan niin mene kuin pitäisi. :D

Fiilikset tunnista olivat oikein hyvät, Rane on kyllä mukava hevonen niin esteillä kuin koulussakin! Tämä saattoi olla kesän ainoa ratsastus, mutta nyt olenkin tässä vähän miettinyt, että jos menisikin johonkin Piken valkkuun mitkä ovat kaiketi 18.-19.7. Olisi niin kiva päästä sellaiseen pitkästä aikaa, mutta saa nyt nähdä.

Kaikesta postauksen materiaalista suuri kiitos Nooralle!

Rebe-mummo ♥

Mitä toiseen lukuvuoteen sisältyi?

Toinen vuosi lukiossa meni kyllä sellaista kyytiä, että ei oikein vieläkään tunnu todelliselta, että on jo kesä. Halusin palata vielä vähän muistelemaan kulunutta lukuvuotta hevosten parissa ja päätin koota tärkeimpiä tapahtumia yhteen postaukseen. Viime syksyn aikana koin muutamia ratkaisevia ahaa-elämyksiä sekä koulun- että esteiden parissa ja hevoset alkoivat tuntumaan aina vaan paremmilta alla. Toki myös alamäkiä tuli vastaan ja monia epäonnistumisia, mutta kun näin yleisesti tarkastelee vuotta, niin olen tyytyväinen!

Heti viime syksyn alusta aloin treenailemaan Iitan kanssa tuntiratsastajien mestaruuksiin. Kaikki treenit menivät kivasti ja kisoissa C-merkin rata menikin oikein hyvin, kun oltiin toisia ja näin hopealla mestaruudessa! Kerrankin rata tuntui myös omasta mielestäni onnistuneelta ja siitä radasta onkin parhaimmat prosentit mitä olen saanut, reilu 65%. Estekilpailut eivät menneet ihan niin nappiin, 70cm perusradalta 4vp ja 80cm uusinnassa väärä rata. Sain kuitenkin niin kivoja pätkiä radoilla, että tulos ei harmittanut. Ja hauskaakin oli, sehän on tärkeintä!

Syksyllä oli myös parit muut kisat. Niistä eniten jäi mieleen lokakuun estekisat, missä osallistuin ensimmäistä - ja todennäköisesti myös viimeistä - kertaa Väiskillä 60cm luokkaan sekä Iitalla 80cm luokkaan. Väiskiin olen myös tyytyväinen, kun selvittiin vain neljällä virhepisteellä, mutta Iitan kanssa esterata oli yksi parhaimmista mitä olen koskaan mennyt. Sain askeleet osumaan kohdilleen kaikille esteille ja ylitettiin ne sujuvasti.

Yksi ärsyttävimmistä asioista syksyllä oli se, että lokakuussa ratsastin sujuvasti hyvän radan arvostelulla A.0.0, mutta joulukuun mestaruuksissa esterata ei mennyt sitten yhtään hyvin. Toisella esteellä en päässyt ollenkaan mukaan ja useissa hypyissä olin liikaa kädellä kiinni. Mutta mentiin puhtaasti kaikista yli, joten sijoituin toiseksi ja sain esteistä myös pokaalin. Kouluradalta saamiani palkintoja arvostin paljon enemmän, esterata vain lähinnä ärsytti. Voisin ajatella, että se pokaali on lokakuun estekisoista..

Syksyllä alkoi myös Antin valmennukset ja muutamaan ensimmäiseen osallistuin Iitalla. Opin valkuista paljon ja löysin Iitasta vielä uusia puolia. Esteetkin nousivat ja valmennuksissa olenkin hypännyt korkeampia esteitä kuin koskaan ennen. Keväällä valmennusheppa ja samalla kisaheppa vaihtuikin Lilliin. Vaikka ensin ajattelin, että meidän yhteistyö ei ehkä pelaisi, niin tamman kanssa sujuikin oikein kivasti ja ollaan saatu paljon onnistumisia varsinkin esteillä. Ainoat koulukisat menivät aika penkin alle, mutta koulutunneilla sen sijaan parani koko ajan kevään mittaan. Ehkä mä vielä saan Lillin ratsastettua rennoksi kisoissakin. Tai sitten en. Sen saa nähdä ensi vuonna jos tammalla kisaaminen jatkuu vielä!

Toisen vuoden hevosteluista täytyy mainita vielä Sahalan issikat. Niiden kanssahan touhusin paljon paljon enemmän kuin ensimmäisenä vuonna. Syksyllä olin mukana apuohjaajana muutamilla vaelluksilla ja yhdellä jopa johdin laukkaryhmän lenkin. Kävin aina välillä hoitamassa poneja ja keväällä hoidin vähän myös paria yksäriä. Liikutin myös issikoita, varsinkin Dropia joka onkin mun lemppariponi tuolta. Sahalassa käyminen tosin jäi kevään mittaan, kun aika ei meinannut riittää ja myös Sahalan porukka vähän vaihtui.

Mutta lukuvuosi oli kiva ja nyt olen kirjoittanut siitä jo ihan tarpeeksi. Pitkästä aikaa tein videon, mihin kokosin juurikin kaikkea toiselta vuodelta, joten tässäpä se vielä näin lopuksi.

Mitä kesällä 2015?

15.6. Sannan koulutunti Vironmäellä

6.7. - 12.7. Serkkujen kanssa Espanjaan

Muuta erikoista ei taidakaan juuri tapahtua. Blogi pysyy edelleen melko hiljaisena, niin kuin se onkin nyt pysynyt koko kevään. Kirjoitan kun on kirjoitettavaa, seuraavaksi varmaankin tuosta ensi viikon tunnista Vironmäellä!