Noniin, nyt taas vähäsen katsausta viime päivien tapahtumista. Koeviikkokin on jo voiton puolella, enää kaksi koetta jäljellä ensi viikolla. Olen tehnyt pieniä muutoksia tuonne sivuihin, varsinkin Vironmäen hevosiin, joten käykää toki kurkkaamassa. Lisäsin myös jälleen tulevia tapahtumia tuonne sivuun.
Nyt kuitenkin tunteihin, eli viime viikolla oli vielä sen verran kylmä, että tunnit peruttiin. Halukkaat sai kuitenkin mennä ratsastamaan ilman satulaa, joten minä, Tiia ja Veera mentiin tottakai. Eikä oikeasti illalla sitten ollutkaan niin kylmä kun oli luvattu, mutta muita ei tullut joten me siellä kolmestaan humputeltiin. Tunti meni tosiaan enemmän leikkitunnin puolelle, vaikka aluksi ratsastettiinkin hevoset nopeasti avuille. Sen jälkeen nimittäin ravattiin ja laukattiin ilman käsiä, tehtiin jumppaliikkeitä ja lopuksi kun tuli pari avustajaa, niin mentiin väärinpäin, seisottiin ja kaikkea sellaista.
Vasen © Tiia
Cassu näytti olevan vähän ihmeissään kun pyörin siellä selässä vähän joka suuntaan. Ehkä sillä ei olla ihan hirveästi mitään tälläistä tehty? Hyvin ruuna kuitenkin käyttäytyi, mutta ei tahtonut ravata ollenkaan kun istuin selässä väärin päin. Muuten Cassu oli ensin todella hidas pohkeelle, kun piti laukata pääty-ympyrällä, mutta onneksi se innostui pikkuhiljaa ja liikkui helpommin eteen. Onnistui hyvin sitten loppujen lopuksi ilman toistakin kättä laukkaaminen, ja pysyttiin vielä ympyrällä - ainakin melkein. Kerran vain Cassu päätti jatkaa melkein päin seinää, kun en saanut kääntäviä apuja läpi vaikka kuinka yritin. Mentiin myös ravipuomeja, mitkä menivät joka kerta kivan tuntuisesti. Oli kyllä hauska tunti!
Cassulla ratsastus jatkuikin nyt viime maanantaina. En ollutkaan ennen leikkituntia mennyt ruunalla taas pitkään aikaan. Nyt oli vuorossa ihan kunnon kouluvääntö ja tunnin pääaiheena oli avot. Mentiinkin melkein koko tunti sellaista tietä, että tehtiin voltit pitkien sivujen alkuun, keskelle sekä loppuun ja niissä kahdessa välissä mentiin avoa. Lopuksi vielä viimeiset voltit piti laukata.
Ensimmäiset pätkät avoa eivät tahtoneet oikein onnistua, kun joko sen saanut Cassua oikeasti taipumaan tai sitten se lähti vaeltelemaan uralta pois. Muutama kerta meni, ennen kun osasin antaa avut niin, että Cassukin taisi älytä mitä yritin pyytää. Sen jälkeen sujui paljon paremmin ja myös ravissa avot tuntuivat ihan hyviltä. Vasemmalle ne olivat vielä helpompia ja ravissa tuli tosi mukavan tuntuisia pätkiä. Laukkaa en saanut helposti pyörimään kunnolla vain sen yhden voltin aikana, joten usein jatkoin vielä toisen perään ja laukkasin päädyn läpi. Ei silti tuntunut mitenkään erityisen hyvältä laukassa missään vaiheessa, mutta ravissa Cassu kulki oikein kivasti!
Sitten viime tuntiin, eli keskiviikkoon. Meninkin taas Konstalla ja meillä oli vuorossa puomitunti. Puomeja olikin maneesissa ihan kunnolla; A-päädyssä kolme laukkapuomia, C-päädyssä ainakin kuusi ravipuomia ja vielä pitkillä sivuilla keskellä volttipuomit. Näitä kaikkia käytiin ensin läpi ja lopuksi yhdistettiin radaksi. Aluksi kaarrossa rupesi jotenkin ärsyttämään tosi paljon, kun Konsta oli hirveän äkäisellä tuulella ja loksutteli jatkuvasti leukojaan mua kohti. Kun komensin sitä, niin herra vain provosoitui kiukuttelemaan enemmän.
No, kipusin sitten selkään tekemään loput säädöt ihan rauhassa, koska silloin Konsta käyttäytyy oikein hyvin. Tunnilla tällä kertaa kesti paljon kauemmin, että sain oikeasti ruunaa edes vähän keskittymään. Varsinkin oven kohdalla se oli taas aina tuijottamassa ulospäin, enkä saanut sisäpuolen apuja läpi. Ravipuomeilla en pysynyt ensin koko aikaa kaarevalla uralla, vaan kaarre venyi eikä askeleet enää sopineet niin hyvin vikoille puomeille. Tätä sain kuitenkin parannettua ja lopuksi ravipuomit onnistuivat kaikista parhaiten. Vasemmassa laukassa en saanut välillä millään osumaan askelta, oikeassa onnistui paljon paremmin. Itse vaan rupean nii-in helposti kipristelemään jalkoja ylöspäin, vaikka kuinka yritän pitää ne pitkänä ja kantapäät alhaalla.
Volttipuomeille voltit piti tehdä aina harjoitusravissa ja vaati kyllä keskittymistä, että sain ratsastettua edes jotenkuten kelvollisen voltin ja vielä istuttua siellä Konstan liikkeissä. Ovipuolella en näissä molemmissa onnistunutkaan yhtä aikaa, kun ruunakin vielä vaikeutti hommaa tuijottaen joka ikinen kerta sinne ovelle. Tuskastelin jo, että mitähän laukkavolteista tulisi, mutta onneksi ne sujuivatkin jotenkin paljon paremmin. Toki oikomista tuli taas oven puolella, mutta muuten voltit tuntuivat ihan hyviltä.
Nyt kuitenkin tunteihin, eli viime viikolla oli vielä sen verran kylmä, että tunnit peruttiin. Halukkaat sai kuitenkin mennä ratsastamaan ilman satulaa, joten minä, Tiia ja Veera mentiin tottakai. Eikä oikeasti illalla sitten ollutkaan niin kylmä kun oli luvattu, mutta muita ei tullut joten me siellä kolmestaan humputeltiin. Tunti meni tosiaan enemmän leikkitunnin puolelle, vaikka aluksi ratsastettiinkin hevoset nopeasti avuille. Sen jälkeen nimittäin ravattiin ja laukattiin ilman käsiä, tehtiin jumppaliikkeitä ja lopuksi kun tuli pari avustajaa, niin mentiin väärinpäin, seisottiin ja kaikkea sellaista.
Cassu näytti olevan vähän ihmeissään kun pyörin siellä selässä vähän joka suuntaan. Ehkä sillä ei olla ihan hirveästi mitään tälläistä tehty? Hyvin ruuna kuitenkin käyttäytyi, mutta ei tahtonut ravata ollenkaan kun istuin selässä väärin päin. Muuten Cassu oli ensin todella hidas pohkeelle, kun piti laukata pääty-ympyrällä, mutta onneksi se innostui pikkuhiljaa ja liikkui helpommin eteen. Onnistui hyvin sitten loppujen lopuksi ilman toistakin kättä laukkaaminen, ja pysyttiin vielä ympyrällä - ainakin melkein. Kerran vain Cassu päätti jatkaa melkein päin seinää, kun en saanut kääntäviä apuja läpi vaikka kuinka yritin. Mentiin myös ravipuomeja, mitkä menivät joka kerta kivan tuntuisesti. Oli kyllä hauska tunti!
Cassulla ratsastus jatkuikin nyt viime maanantaina. En ollutkaan ennen leikkituntia mennyt ruunalla taas pitkään aikaan. Nyt oli vuorossa ihan kunnon kouluvääntö ja tunnin pääaiheena oli avot. Mentiinkin melkein koko tunti sellaista tietä, että tehtiin voltit pitkien sivujen alkuun, keskelle sekä loppuun ja niissä kahdessa välissä mentiin avoa. Lopuksi vielä viimeiset voltit piti laukata.
Ensimmäiset pätkät avoa eivät tahtoneet oikein onnistua, kun joko sen saanut Cassua oikeasti taipumaan tai sitten se lähti vaeltelemaan uralta pois. Muutama kerta meni, ennen kun osasin antaa avut niin, että Cassukin taisi älytä mitä yritin pyytää. Sen jälkeen sujui paljon paremmin ja myös ravissa avot tuntuivat ihan hyviltä. Vasemmalle ne olivat vielä helpompia ja ravissa tuli tosi mukavan tuntuisia pätkiä. Laukkaa en saanut helposti pyörimään kunnolla vain sen yhden voltin aikana, joten usein jatkoin vielä toisen perään ja laukkasin päädyn läpi. Ei silti tuntunut mitenkään erityisen hyvältä laukassa missään vaiheessa, mutta ravissa Cassu kulki oikein kivasti!
Sitten viime tuntiin, eli keskiviikkoon. Meninkin taas Konstalla ja meillä oli vuorossa puomitunti. Puomeja olikin maneesissa ihan kunnolla; A-päädyssä kolme laukkapuomia, C-päädyssä ainakin kuusi ravipuomia ja vielä pitkillä sivuilla keskellä volttipuomit. Näitä kaikkia käytiin ensin läpi ja lopuksi yhdistettiin radaksi. Aluksi kaarrossa rupesi jotenkin ärsyttämään tosi paljon, kun Konsta oli hirveän äkäisellä tuulella ja loksutteli jatkuvasti leukojaan mua kohti. Kun komensin sitä, niin herra vain provosoitui kiukuttelemaan enemmän.
No, kipusin sitten selkään tekemään loput säädöt ihan rauhassa, koska silloin Konsta käyttäytyy oikein hyvin. Tunnilla tällä kertaa kesti paljon kauemmin, että sain oikeasti ruunaa edes vähän keskittymään. Varsinkin oven kohdalla se oli taas aina tuijottamassa ulospäin, enkä saanut sisäpuolen apuja läpi. Ravipuomeilla en pysynyt ensin koko aikaa kaarevalla uralla, vaan kaarre venyi eikä askeleet enää sopineet niin hyvin vikoille puomeille. Tätä sain kuitenkin parannettua ja lopuksi ravipuomit onnistuivat kaikista parhaiten. Vasemmassa laukassa en saanut välillä millään osumaan askelta, oikeassa onnistui paljon paremmin. Itse vaan rupean nii-in helposti kipristelemään jalkoja ylöspäin, vaikka kuinka yritän pitää ne pitkänä ja kantapäät alhaalla.
Volttipuomeille voltit piti tehdä aina harjoitusravissa ja vaati kyllä keskittymistä, että sain ratsastettua edes jotenkuten kelvollisen voltin ja vielä istuttua siellä Konstan liikkeissä. Ovipuolella en näissä molemmissa onnistunutkaan yhtä aikaa, kun ruunakin vielä vaikeutti hommaa tuijottaen joka ikinen kerta sinne ovelle. Tuskastelin jo, että mitähän laukkavolteista tulisi, mutta onneksi ne sujuivatkin jotenkin paljon paremmin. Toki oikomista tuli taas oven puolella, mutta muuten voltit tuntuivat ihan hyviltä.
videolaatu
Sitten vielä loppuun vähäsen Sahalasta, kun kävin siellä taas viikko sitten ratsastamassa ja tekemässä vähän hommia. Sainkin liikuttaa taas Dropin, mikä kelpasi oikein hyvin! Meitä oli ratsastamassa vain kolme, joten pihaton siivoamisen jälkeen haettiin ponit sinne, harjattiin ja pistettiin kuntoon. Sitten vaan kentälle ja tarkoituksena oli samanlainen liikutus kuin viimeeksikin. Pistin huvikseen kameran kuvaamaan kentän laidalle, vaikka olin ihan varma, ettei se kuvaa kuin pari minuuttia videota. Kuvasi se kuitenkin melkein puoli tuntia, ihme ja kumma. :D
Dropi tuntui heti aluksi paljon virkeämmältä kuin viimeeksi. Se tuntui oikein etsivän kaikkea, mitä voisi vähän säpyillä. Keksin sille paljon kaikkea tekemistä ja yritin saada sen pehmeäksi volteilla. Pikkuhiljaa poni alkoikin kuuntelemaan paremmin ja työstin vähän avoja. Ne onnistuivat laitumen puolella todella hyvin, mutta sitten toisella puolella kenttää ponilla oli aina hirveä kiire.
Dropi tuntui heti aluksi paljon virkeämmältä kuin viimeeksi. Se tuntui oikein etsivän kaikkea, mitä voisi vähän säpyillä. Keksin sille paljon kaikkea tekemistä ja yritin saada sen pehmeäksi volteilla. Pikkuhiljaa poni alkoikin kuuntelemaan paremmin ja työstin vähän avoja. Ne onnistuivat laitumen puolella todella hyvin, mutta sitten toisella puolella kenttää ponilla oli aina hirveä kiire.
Sain kuitenkin tällä kertaa molemmat puolet läpi, eikä Dropi vain katsonut aina vasemmalle, niin kuin se viimeeksi vähän tahtoi katsoa. Otin vähän tölttipätkiä ja meni jonkun aikaa, että sain oikeasti hieman paremmin etenevän töltin, kuin vain sellaisen ihme mongertelun. Ensin se myös vaihtui helposti raville, mutta työstin ja työstin ja lopulta sain mentyä pitkiäkin tölttipätkiä, mitkä tuntuivat aika sulavilta ja hyviltä. Menin molempiin suuntiin ja sen jälkeen otin vielä ravipätkiä. Dropi alkoi varsinkin kunnon tölttityöskentelyjen jälkeen kuuntelemaan tosi hyvin mun apuja.
Ravissa poni kulkikin ihanan tuntuisesti ja tein myös sellaiset pienet loppuravit, missä annoin sen venyttää kaulaansa. Sitten vain pitkät loppukäynnit, selästä alas + taputukset ponille ja sitten takaisin pihattoon. Hoidin Dropin äkkiä pois, kun se vähän malttamattomana odotti, että milloin pääsisi jo piehtaroimaan. Vietiin ponit ulos ja siellä ne kaikki sitten pyöri maassa vuorotellen moneen kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti