maanantai 4. tammikuuta 2016

Vuoden viimeinen tunti Vironmäellä

Viime keskiviikkona Vironmäellä järjestettiin ratsastusmahdollisuus niille, jotka ovat joskus aiemmin olleet siellä vakituisena ratsastajana. Pääsin siis vielä ratsastamaan ennen vuodenvaihdetta. Meitä oli neljä ja saatiin valita hevoset niistä jotka eivät menneet ekalle tunnille. Alunperin olisin varmaankin ottanut Säntin, mutta se oli käytössä joten sitten tulikin ongelma.

Mietin vähän jos ottaisi pitkästä aikaa Kertun, mutta sitten tamma valittiinkin jo ja päätin viimein testata Eppua. Pohdin myös Mittua ja Ranea, mutta niillä olen nyt mennyt niin paljon verrattuna esimerkiksi Eppuun. Ruunalla en ollutkaan mennyt kunnon koulutuntia vuosiin!

Kaikesta materiaalista kiitokset Nooralle!

 Eppu olikin oikein hyvä vaihtoehto siinä mielessä, että kun meinaan olla toisinaan kädellä turhan kova, niin ruunan kanssa ei voinutkaan sitten yhtään jäädä kädellä kiinni tai ravi ei edennyt mihinkään. Tehtiin aluksi ihan vaan käynnissä työskentelyä ympyröillä ja sitten ravissa. Haettiin hevosia ensin rennoiksi melko pitkillä ohjilla.

Mun täytyi ottaa äärimmäisen pehmeä ohjastuntuma ja ratsastaa vaan lähinnä jaloilla. Onnistuin siinä aika hyvin ja sain ravin rauhalliseksi, eikä menty Epulle tyypillistä tikitysravia. Ruunan päätä en kyllä saanut ohjattua yhtään alemmas, kun yritin tehdä ohjilla vähänkin enemmän jotain niin ruuna jännittyi heti.


 Tehtiin sitten toisella pitkällä sivulla avoa ja toisella väistöä keskeltä uralle. Avot alkoi sujumaan hyvin kun sain oman istuntani liikkeen suuntaan ja väistöissä piti keskittyä siihen, että Eppu tukeutui ulko-ohjaan. Tehtiin väistöjä myös pari kertaa ravissa ja sujui ihan hyvin. Vaihdettiin suuntaa ja tehtiin samat jutut, väistöt onnistuivat oikealle paljon helpommin vaikka muuten oikea oli meille hankalampi suunta.

Laukattiin kahdeksikolla niin, että aina ympyröiden suljetut puolet mentiin laukassa ja muuten ravattiin. Tässä korostui erityisesti se, että oikea oli ainakin mulle mutta ehkä myös Epulle se vaikeampi suunta. Tuntui nimittäin, että vaikka olisin istunut miten siellä selässä niin ruuna yritti heti I:stä lähteä poikittamaan oikealle ja ennakoi laukannostoa.


Itselleni on tyypillistä, että jos hevonen vähänkin yrittää oikoa, niin käännän itseni ihan kiemuralle selässä ja otan epäsuoran ohjasotteen. Koska sehän aina auttaa asiaan..? Kokeilin sellaista, että katsoisin koko ajan ulos kun menin oikealle ja se auttoikin jonkin verran. Jatkettiin tehtävää niin, että tehtiin laukassa vielä ympyrät ympyröiden sisälle. Vasemmalle kaikki sujui kivasti, oikealle Eppu pyrki oikomaan myös ympyröillä joten siinä piti olla tarkkana.

Muuten laukka pyöri hyvin ja siellä oli kiva istua. Lopetettiin hyviin suorituksiin ja sitten tehtiin loppuravit. Nyt kesti vähän kauemmin enne kun sain tikitysravin rauhallisemmaksi. Tunti oli kokonaisuudessaan kiva ja onneksi otin Epun esimerkiksi Mitun sijasta, koska tamman kanssa olisin varmasti ollut kova kädellä. Eppu olisi muutenkin mun istunnan kannalta hyvä ratsu, koska se on niin herkkä sen suhteen.

(Musiikki pätkäisee yhdessä vaiheessa, älkää välittäkö. Tää latasi muutenkin jo niin kauan, että en jaksanut enää tapella..)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti