Haaste hevosbloggaajille

Erittäin hyvää kesäloman alkua kaikille!

Haasteen voi toteuttaa kuka tahansa, vaikka tähän ei olisikaan haastettu. Muistakaa lisätä haastepostaukseen alla oleva kuva mukaan. Haasteen saatuasi muista myös kiittää haasteen antajaa.

Kiitokset haasteesta Pinjalle!

1. Hevoset vai ponit?

Hevoset. Ihan sen takia, että olen ollut jo kauan niin pitkä, että poneilla ei ole tullut pahemmin mentyä. No, mitä nyt tuolla Artulla aina välillä, mutta hevoset on enemmän se juttu. Ponien selässä tuntuu aina ihan liian ylipitkältä. En kuitenkaan pidä mistään kauhean korkeista hevosista, vaan sellainen 150-155cm on juuri sopiva korkeus.

2. Kenttä vai maneesi?

Tämä riippuu paljon säästä, mutta enemmän olen kentän puolella. Ulkona on paljon viihtyisämpi ratsastaa eikä itseäni haittaa tuuli tai vähäinen sade. Jos kenttä on myös paljon suurempi kuin maneesi, niin siellä on ihan parasta hypätä. Esteitä mahtuu paljon eikä seinät ole ihan heti vastassa. Todella huonolla säällä ja talvella maneesi on oikein hyvä vaihtoehto, mutta jos kenttää hoidetaan tarpeeksi hyvin myös talvella, niin tykkäisin enemmän ratsastaa siellä.

3. Koulu, esteet vai maasto?

Tämäkin riippuu aika paljon hevosesta ja fiiliksestä. Kaikkea on kiva mennä aina välillä, tällä hetkellä ehkä vähiten arvostan maastoa. Suurelta osin sen takia, että en ole paljoakaan nyt päässyt maastossa menemään. Sen verran paljon olen hypännyt Rautalammilla, että sanoisin tähän kohtaan esteet. Niillä olen kehittynyt selvästi ja saanut paljon onnistumisia.

4. Raippa vai kannukset?

Hevosesta riippuu jälleen. Rautalammilla olen käyttänyt kahdessa vuodessa paljon useammin kannuksia, kuin aikaisempina yhdeksänä ratsastusvuotena yhteensä, joten olen oppinut arvostamaan enemmän niitäkin. Ne toimivat kätevästi pohjeapujen vahvistajina ja pohkeita pystyy käyttämään paljon siistimmin. Silti, raippa on sellainen varma apuväline. Se voi aina olla mukana, mutta sitä voi käyttää vasta tarpeen vaatiessa. Kannuksia en yleensä uskalla heti laittaa uudelle hevoselle, mutta raipan voi ottaa huoletta mukaan. Valitsen siis raipan.

5. Suojat vai pintelit?

Kun on ainakin sen kahdeksan vuotta päässyt pinteleitä käärimään Vironmäellä, niin ne vaan on se paras juttu. Toki suojat ovat erittäin nopeat ja Rautalammilla arvostan niitä enemmän, kun yleensä on sen verran kiire laittaa hevonen. Omalle hevoselle haluaisin kuitenkin ensisijaisesti pintelit. Tai paljon pinteleitä, kaikkia kivan värisiä!

 
6. Lyhyt vai pitkä raippa?

Hmm.. Jos on kannukset niin lyhyt on hyvä, mutta ilman kannuksia suosin pitkää. Vastaan siis pitkä raippa, koska sillä saa jälleen annettua merkkejä paljon huomaamattomammin kuin lyhyellä, ja saa esimerkiksi vahvistettua väistössä väistättävää pohjetta.

7. Tarhaus yksin vai laumassa?

Laumassa! Mitä tähän nyt perustelemaan, laumaeläin kuuluu laumaan. Toki löytyy varmasti sellaisiakin yksilöitä, jotka eivät vain sovi toisten hevosten seuraan, mutta ehdottomasti lauma on näistä parempi vaihtoehto.

8. Ratsastuskoulu vai yksityistalli?

Ratsastuskoulu. Sen takia, että itselläni ei ole ikinä ollut mitään ylläpito-, vuokra- tai omaa hevosta yksityistallissa, vaan olen aina ratsastanut tuntiratsastajana. Jos minulla olisi oma hevonen, niin mielipide tähän varmaankin vaihtuisi.

9. Vuokrahevonen vai oma hevonen?

Vuokrahevonenkin olisi toki kiva, mutta vastaan tähän oma hevonen. Saa itse vaikuttaa ihan kaikkiin oman hevosen asioihin, eikä tulisi missään vaiheessa tilannetta, että jokin sopimus pitäisikin lopettaa, eikä hevosella pystyisi enää menemään.

10. Lempihevonen?

Mä en oikeasti tiedä. Kertun jälkeen ei ole osunut kohdalle mitään sellaista hevosta, jonka kanssa nappaisi heti tai edes josta kehittyisi vähitellen lempihevonen. Paljon on sellaisia, joissa arvostan jotakin piirteitä, kuten Iitan omatoimisuutta esteillä tai Lillin yritteliäisyyttä koulussa, mutta yhden lempihevosen sanominen on mahdotonta.

Tällä kertaa en haasta ketään, mutta tämän saakin tehdä halutessaan kuka vain!

Tähän on hyvä lopettaa lukuvuosi

Viimeisen jakson kokeet menivät hyvin ja viimeinen koulutunti meni hyvin. Tähän on siis hyvä lopettaa toinen lukuvuosi lukiossa! Pitkästä aikaa minulla on pari postausta luonnoksissa odottamassa, mutta nyt ensin kerron viimeisestä tunnista. Sain tunnilta kuviakin, kun Aino ehti tulla vähäksi aikaa kuvaamaan. Postauksen materiaalista kiitokset siis hänelle!

Ratsuksi sain Lillin, mikä olikin oikein kiva. Sääkin oli ihana ja lopuksi mentiin vähän kahlailemaan järveen, joten oli kyllä mukava tunti! Aluksi otettiin hevoset kuulolle käynnissä, tehtiin vähän käynti - harjoitusravi siirtymisiä ja sitten verkattiin hepat molempiin suuntiin vielä kevyessä ravissa. Lilli kulki oikein kivasti, mun piti vain ajatella koko ajan rentoja käsiä ja rauhallista ravin tahtia. Välillä sain todella hyvän tuntuisia pätkiä.

Lähdettiin sitten tulemaan sellaista tehtävää, että tultiin kolmikaarinen minkä keskimmäisessä kaarteessa sai tehdä voltin, päätyihin myös voltit ja pitkä sivu tehtiin isoksi kaareksi kentän esteiden puolelle. Tultiin raviosuudet harjoitusravissa. Olin aika varma, että Lilli alkaisi jännittymään kun istun satulaan, mutta näin ei kuitenkaan pahemmin käynyt! Kun vaan muistin oikein rennot kädet enkä jäänyt asettavaan ohjaan kiinni, niin sujui oikein hyvin.

Lisättiin tehtävään laukka pitkälle sivulle, mikä nyt oli siis laaja kaari. Sen aikana piti käyttää asetus myös ulkona. Mentiin ensin oikeassa kierroksessa, mikä on ainakin omasta mielestäni helpompi Lillin kanssa. Tamma jää paljon paremmin vasemman ohjan tuelle ja antaa myöten oikealta. Laukannostot olivat aina vähän jännittyneitä, mutta voi että kun oikea laukka tuntui hyvältä selkään. Lilli kulki rennosti ja pystyin vaihtelemaan asetusta ihan miten halusin.

Aijai kun taitaa olla vähän kova käsi..

Viimeisellä kerralla oikealle oli pakko jatkaa laukkaa vähän pidempään, kun oli tilaakin edessä, koska sen verran mukavalta se tuntui. Vasemmalle onnistui myös ihan hyvin, mutta en saanut laukkaa ihan niin rennoksi. Kolmikaarinen meni kuitenkin kivasti ja voltit myös. Tultiin yhdessä vaiheessa kolmikaarista vähän aikaa niin, että asetettiin kaikissa kaarteissa ulos. Mun piti vaan muistaa, etten asettanut liikaa ja hellitin asettavasta ohjasta, niin onnistui hyvin.

Jatkettiin lopuksi vielä normaalisti koko tehtävää. Ulos asettamisen ajatuksena oli, että ei varmasti jäisi sitten sisäohjaan roikkumaan. Itseäni se ainakin auttoi jonkin verran, kun sain taas tosi kivoja ravipätkiä kolmikaarisella. Tämän jälkeen tehtiinkin jo loppuravit, koska piti jäädä aikaa vielä järvessä kahlaamiseen. Lilli liikkui oikein kivasti ja rennosti loppuverryttelyjen ajan.

Loppuravien jälkeen suunnattiin siis järvelle, minne oli pieni matka kentältä. Mentiin vähän kauempana olevalle laitumelle mistä päästiin rantaan. Ensin olin jonossa toisena, kun Hildyn piti johtaa porukka veteen. Hildy ei kuitenkaan uskaltanut mennä, joten mä yritin Lillin kanssa. Hetkisen suostuttelun jälkeen tamma uskaltautui veteen ja me polskuteltiin sitten koko jono rantaa myöten kohtaan, mistä päästiin takaisin ylös. Sitten vaan takaisin keskukselle, tallin pihalla alas selästä ja hevosten hoito pois.

Aino otti pari videotakin meidän menosta, joten ajattelin kasata ne pikkuiseksi koosteeksi. Tuossahan näkyy vain kaksi pätkää, ensimmäinen alkuverryttelyistä ja toinen kolmikaarisen lopusta + laukannostosta. Tuo taisi olla yksi parhaista laukkaosuuksista, mutta se nyt ei näy kuin alusta vain vähäsen.

Vähän myöhemmin lähdin Tiian ja Jaaneten mukaan järvelle, kun nekin menivät kahlaamaan. Otin siis sieltä kaikki nämä alemmat kuvat.

~ Feelings change - memories don't ~

1980 - 2015

13.5.2015 Oli Vironmäen Raikin aika lähteä vihreämmille niityille, kunnioitettavassa 35 vuoden iässä! Itse tamman kanssa en tehnyt mitään kovin erikoista sinä aikana, kun ratsastin Vironmäellä - muutamia kivoja joutilasmaastoja köpsöteltiin - mutta sen viiden hienon varsan kanssa tuli kyllä tehtyä vaikka mitä! Etenkin neljän niistä; Kerttu, Into, Veka ja Vimpula. Myös Poikaan tutustuin jälkeenpäin vähäsen paremmin. Hieno, kiltti ja aina niin energinen emä näillä viidellä. ♥

Blogissa Raikki esiintyy kaikista eniten tässä postauksessa.

Jälkeläiset

   Keikun Tyttö               Vimpula                        Into                   Raikulipoika         Vekkuli-Veikari

Taas on todettava tämä ainainen sama toteamus, että aika menee ihan liian nopeasti. Vastahan mä aloitin ratsastamaan näillä Raikin varsoilla, Vimpula oli ensimmäinen iso hevonen millä menin. Silloin Poikaa lukuun ottamatta nämä neljä olivat ylivoimaisesti suosituimpia hevosia Vironmäellä. Kaikki niin järkeviä, kilttejä ja täydellisiä tuntihevosia! Toivotaan, että paras Kerttu jatkaa vielä pitkään tuntihommia pikkusten tunneilla. ♥

Ja vielä vähäsen muuta infoa. Helatorstain kisat jouduttiin perumaan, koska satoi niin paljon, että kenttä oli liian märkä. Muuten maneesissa olisi toki onnistunut, mutta kun luokkamahdollisuutena oli myös se derbyluokka, niin olisi tarvinnut vähän maastoesteitäkin. Kisat suoritetaan ehkä kuitenkin vielä tässä joku päivä, kun ei niihin muutenkaan ole tulossa kuin ITR:läisiä.

Eteen, eteen, eteen ja ETEEN!

 Eilen oli jälleen Antti Jauhiaisen estevalmennus - mun osalta se olikin kevään viimeinen - ja ratsuksi sain tällä kertaa Artun. Tuon pienen pullean ponin, joka ei liiku sitten hetkeäkään omalla moottorilla. Ei siinä mitään, varauduin tähän koitokseen ihan kunnolla ja heti alkuverkoissa pistin ponin kulkemaan. Tai no, yritin kovasti mutta kun kannuksista ja raipalla lätkimisestä ei ollutkaan ihan hirveästi apua. Laukkaverryttelyn alussa Arttu säikähti jotakin ja silloin kyllä mentiin sellaista kyytiä, että silmät alkoi melkein vuotamaan. Vähän aikaa tämän jälkeenkin se pinkoi menemään ihan kivasti, mutta pikkuhiljaa juttu unohtui eikä poni liikkunut taas mihinkään.

 Muutamia verkkahyppyjä ehdin ottaa, hirveällä alitemmolla, ennen kun mulle haettiin maneesista kunnon pitkä kouluraippa, ja sitten poni saikin kyytiä. Johan alkoi liikkumaan ja helpottui sentään vähäsen myös mun työ siellä selässä. Kuten yleensä, hypättiin aluksi kaikki radan tiet läpi ja tultiin pitkä rata sitten lopuksi. Kentällä oli vesimatto, pari okseria, sarja, pysty sekä lankku-muuri linja. Kun olin saanut pitkän raipan käyttöön, niin tultiin lankku-muuri linjaa, mihin väliin tuli sopivasti neljä askelta. Ekalla kerralla Arttu reagoi hyvin raippaan ennen esteitä, mutta välissä vauhti pääsi taas hiipumaan sen verran, että otettiin viides askel. Toisella kerralla tulin vielä vähän lujempaa ja sitten sujui oikein hyvin.

Sitten taidettiin tulla yksittäinen okseri ja siltä kaarros sarjalle. Olen aina vähän miettinyt, että miten Artun kanssa kääntyminen näyttää olevan jotenkin hankalaa, mutta nyt sain sitten kokea sen itsekin. Käännökset sain ratsastettua esteille aina hyvin, ei siinä mitään, mutta ulkoavuilla piti olla ihan hirmuisen kovaa vastassa ettei poni punkenut kaarretta leveäksi. Sarjalle molemmilla kerroilla hypyt osuivat kohdalleen. Ennen rataa tultiin sitten vielä vesimatto, miltä silmukka toiselle yksittäiselle okserille. Vesimatolle tuli ihan hyvä hyppy, okserille kaarros onnistui tosi hyvin ja hyppy osui myös muistaakseni kohdalleen.

 Sitten lopuksi tultiin 11 esteen rata. Taas piti vähän keräillä voimia, että saisin ponin liikkumaan koko ajan eteen niin pitkän radan. Ensimmäinen pysty ylittyi kivasti, niin myös seuraava okseri vaikka tultiin hitusen lähelle. Arttu hyppäsi pyöreästi. Sarjalle myös hyvät hypyt vaikkakin lähestyttiin vastalaukassa, seuraavalle pystylle myös kiva hyppy. Sitten vedelle ja siitä ihan hyvin yli. Seuraavaksi okserille ja jopas ihmettelin, kun tultiin vähän kauas, koitin hypyttää Artun siitä ja ponihan hyppäsi! Olin jotenkin aika varma, ettei se lähtisi siitä mistä ajattelin, mutta yllättikin sitten positiivisesti! Taisi sitten siinä vähän oma ajatuskin lähteä harhailemaan, niin hyvin kun oli mennyt tähän asti!

 Radan ensimmäinen

 Radan toinen

 Seitsemäs este

 Tosiaan sitten tuon okserin ilmavan hypyn jälkeen ohjasin taas sarjalle, eikä askel osunut, jäätiin lähelle ja väliin tuli tosi ahtaasti kaksi askelta. B-osalle tuli ihan hassu hyppy ja oma istunta oli aika hirveä. Koitin ryhdistäytyä sarjan jälkeen, poni liikkui taas aika tahmeesti, joten annoin vähän raippaa. Ihan saman verran mitä olin antanut koko valmennuksen, mutta nyt poni päätti ärsyyntyä siitä ja veti ihan kunnon pukit niin, että keikahdin satulassa jonkin verran. Nopeasti pääsin kyllä jatkamaan, mutta laukka oli vaihtunut eikä vauhtia ollut tullut juurikaan lisää, joten linjan väliin otettiin taas viisi askelta. Todella ahtaasti ja viimeinen hyppy olikin ihan hirveä, tuossa alhaalla siitä hieno kuvasarja. :D

 Valmennuksen parhaat:

 Koska esteen päällä kannattaa istua satulassa!

 "Mitä sä hutkit mua sillä raipalla, mä liikun ihan tarpeeks hyvin"

 Oikeaoppinen tyyli ylittää este, eikö?

 Eikun vaan uudelleen linjalle. Ponille kyytiä ennen esteitä, nyt se reagoi taas hyvin raippaan, ja sitten sujuvasti molemmista esteistä yli neljällä askeleella. Vaikka rata siis vähän plörähti loppua kohden, niin olen siihen oikein tyytyväinen, pääsinhän mä kaikki seitsemän ekaa estettä hienosti yli! Viimeisestä linjan korjauksesta jäi myös hyvä fiilis, kun tuntui kerrankin niin helpolta Artunkin kanssa se väli. Tosi hyviä pätkiä siis ja oli aika hauska mennä vaihteeksi tämmöisellä tapauksella, vaikka ihan en kyllä lämpenekään sille, että joka sekunnin sadasosa pitää miettiä, että ratsu liikkuu vaikka heiluu pitkän kouluraipan kanssa siellä selässä. Raippa oli melkein yhtä pitkä kuin poni itse! :D

Kaikesta postauksen materiaalista kiitokset Tiialle!

Meillä oli käytössä semmoinen korvanappijutska, joten siksi valmentaja ei puhu kauhean kovaa.

 Loppuraveissa Arttu liikkui nätisti. Seuraava ryhmä tuli jo kentälle, joten verkattiin vielä pikku hetki maneesissa, ennen kun vietiin hepat talliin ja hoidettiin pois. Mitä nyt tuli mieleen yleisesti esteiden suhteen, niin ainakin olen huomannut omassa istunnassa sen, että en lähde enää kovinkaan helposti sinne etukaarelle ja hevosta ennen hyppyyn. Vaikka Arttukin teki muutamia kertoja hyppyjä todella läheltä, niin pysyin paremmin siellä satulan päällä, vaikka sitten ehkä muuten heiluin vähän miten sattuu esteen jälkeen ja näin. Parempi kuitenkin se, kun että olisin ihan etukaarella ja poni päättäisikin kieltää. Jalat nyt huitelevat vähän takana, ainakin Artun kanssa, mutta siitä nyt ei onneksi ole haittaa ainakaan tämän ponin kanssa!

Torstaina olisi sitten ne estekilpailut, missä osallistun Lillillä derbyluokkaan. Huomenna kisavalmistelut alkavat jo talkoilla ja torstaina aamulla sitten jatketaan. Toivotaan, että sää on hyvä!

Perjantain kakkoset

 Perjantaina ajoin Vironmäelle kuvaamaan toisen ryhmän tuntia, missä mm. Noora ratsasti Epulla. Alunperin ryhmän piti mennä puistoon hyppäämään, mutta viime päivinä oli satanut niin paljon, että puisto oli vielä liian märkä. Olisi ollut niin kiva päästä taas kuvaamaan sinne, mutta se nyt ei onnistunutkaan. Oli kyllä tosi kiva kuvata myös rataesteitä, mitä ne päätyivät sitten menemään kentällä. Hevosia tunnilla oli Eppu, Miks, Mittu, Rane, Vonne ja mukaan mahtui vielä yksärinä Neiti. Tunnilla ei ollut mitään erityistä aihetta, vaan ne hyppäsivät vähän kaikenlaisia teitä ja kaikenlaisia esteitä. Kuvia otin aika paljon, mutta tähän kokosin niitä onnistuneimpia otoksia.

 Elger

 Miks

 Mittu

 Sunshine Sigyn

 Raisan Poika

 Yvonne

 Yleisesti kaikilla tuntilaisilla näytti menevän hyvin. Tippumisilta ei kuitenkaan ihan säästytty, kun Essi päätti tulla kerran alas Ranen kiellosta. Kun kaikki olivat tulleet viimeisen radan, niin Tella otti vielä pari hyppyä Vonnen kanssa vähän korkeammilla esteillä. Tunnin jälkeen lähdinkin siitä aika pian ajelemaan takaisin kotiin. Nyt olen jälleen Rautalammilla - enää neljä viikkoa koulua, jes! - ja tulevia tapahtumia hevosten kanssa olisi vielä yksi estevalmennus, sekä estekisat helatorstaina. Palaillaan näihin sitten taas myöhemmin!