perjantai 28. marraskuuta 2014

Laukanvaihtoyrityksiä

 Huomenna lähteekin sitten taas kisaviikonloppu käyntiin ja estekisojen lähtölistat ovat jo selvillä. Lähden Iitalla 11:sta ja lähtijöitä 80cm luokassa on 18. Kisat alkavat huomenna yhdeltä, sunnuntaina koulukisat alkavat sitten jo kymmeneltä. Viikonlopuksi siis taas rutkasti ohjelmaa, mistä postausta sitten ensi viikon puolella. Joulukuukin on taas ihan kohta ja tänne alkaa ilmestymään vähän enemmän erikoispostauksia!

 Rasmus
Keskiviikkona menin piiitkästä aikaa Rasmuksella! Ruunalla olinkin mennyt vain yhden tunnin aikaisemmin, joskus yli vuosi sitten. Oli siis tosi kiva päästä menemään silläkin, varsinkin kun muistin, että se olisi ollut ihan erilainen. Tunnista ei ole kuvia, joten koitan kertoa vain lyhyesti ja ytimekkäästi. Postauksen kuvat näpsin eilen kun olin kuvaamassa Tiian tuntia.

Tunnilla siis treenattiin pitkää laukkatehtävää, missä yhdessä kohtaa myös laukanvaihtoa puomin avulla. En ollut tehnyt niitäkään taas hurjan pitkään aikaan ja viimeeksi kai Vironmäellä Epulla, millä ne ovat suhteellisen helppoja. Ainakin jos oikein muistan, niin ruuna teki silloin ne vaihdot usein ihan automaattisesti itse. Tunnilla ravissa tehtiin vain ympyrät päätyyn ja toiselle pitkälle sivulle loiva.

 Lilli

 Lopputunti mentiinkin sitten vuorotellen laukkatehtävää uran sisäpuolella, kun muut kävelivät uralla. Siihen kuului pitkä, koko pitkän sivun mittainen suora, missä oli yksi puomi. Siltä kaarrettiin vinolle puomille joka oli keskellä, ja siitä tehtiin ympyrä vastakkaiseen suuntaan. Vinolla puomilla tehtiinkin laukanvaihto ja jatkettiin sitten ympyrän jälkeen suoraan päätyyn.

Rasmus liikkui reippaammin, mitä muistin, että se liikkuisi. Toki vauhti alkoi tunnin mittaa hyytymään, mutta ei ihan hirveästi. Suora linja onnistui aina ihan hyvin, mutta vinolla puomilla en onnistunut vaihtamaan laukkaa kuin kai kerran. En saanut ruunaa suoraksi, en johtanut kunnolla tai olin muuten vaan hidas. Tehtiin samaa tehtävää myös mahdollisimman pienillä teillä ja sillon mulla oli taas aivot vähän hukassa, kun en muutamaan kertaan muistanut oikeesti kääntää pieniä teitä.

 Veli

Tunti ei siis oikeastaan mennyt mitenkään kummoisesti, mutta mukavan tasaisesti kuitenkin ja Rasmus oli kyllä paljon kivempi mitä muistin. Ruunalla voisi olla kiva mennä joku koulutunti. Se oli mukavan herkkä suusta ja liikkuikin pääosin oikein hyvin. Noita laukanvaihtojakin olisi niin kiva harjoitella enemmän. Kyllä ne suokit vaan on parhaita ja vie voiton tuolla keskuksellakin! Jos teillä on postaustoiveita, niitä voi edelleen laittaa ja toteutan ne sitten myöhemmin joulukuussa. Myös toivekuvapostaukseen otan edelleen ehdotuksia vastaan. :)

Tallikissa Siru

tiistai 25. marraskuuta 2014

Estevalmennus 24.11.

Eilen olin jälleen Antti Jauhiaisen valmennuksessa, mutta tälläkertaa ratsuna oli Väiski. Eilen Tiian kanssa päästiin ajoissa kokeesta ja siinä pitikin vain tappaa aikaa hyvän tovin, koska ei jaksanut enää lähteä toiseen suuntaan kämpälle. Ostettiin ruokaa ja mentiin heti tallille ja maneesitupaan, kun ensimmäinen tunti alkoi klo. 15.30. Vasta jossain varttia vaille viisi lähdin hoitamaan Väiskiä ja ruuna olikin tosi puhdas, joten eniten aikaa meni vain hännän selvittämiseen.


 Olin juuri yksi päivä miettinyt, että olisi kiva mennä ainakin sarjaa, koska kisoissa sarjan B-osalle tuli se kielto. No, juuri sitähän me sitten mentiinkin ja oikein nelossarjaa. Aluksi kuitenkin ravailtiin itsenäisesti molempiin suuntiin ja laukattiin kaikki samaan aikaan. Esteitä rakennettiin siinä samalla ja Väiskistä se oli tosi jännittävää. Jokaista puomia, mitä kannettiin, piti yrittää vähän katsoa. Ympyröillä laukka sujui parhaiten, pitkillä sivuilla mentiin turhan lujaa.

Tein taas estejärjestyksen maneesissa helpottamaan harjoitusten hahmottamista. Aluksi tultiin verkkahypyiksi yksittäisenä sinistä ja vihreää pystyä. Ensin vasemmalta sinistä, sitten oikealta vihreää. Siniselle hypyt onnistuivat ihan hyvin, mutta laukan kanssa oli välillä ongelmia ja kerran tultiin melkein ravilla. Vihreälle eka hyppy läheltä ja toinen taas hieman kaukaa.


 Sitten yhdistettiin molemmat esteet ja lähdettiin katsomaan mikä askelmäärä kenellekin sopii väliin. Siihen suurimmalla osalla tuli viisi, mutta Väiskillä on sen verran isoa se laukka, että tultiin neljällä. Ensimmäisellä yrityksellä tosin ei päästy edes sinisestä esteestä yli, kun Väiski lähti ohittamaan sen. Mun kaarre levähti vähän, joten varmaan tästä syystä ohitus. Toisella kerralla se neljäs askel jäi jo liian lähelle, vaikka kuinka yritin istua laukkaa lyhyemmäksi. Viimeiseltä pystyltä otettiin siksi puomi mukaan.


 Lähdettii sitten tulemaan sarjaa, missä oli ensin vain perus kaksi estettä. Väliin kaksi askelta ja onnistui pientä kiemurtelua lukuun ottamatta ihan hyvin. Sarja vaihtui kolmoissarjaksi ja se onnistui tosi hyvin, itse lähdin vikalla esteellä hitusen liian aikaisin hyppyyn. Väiski oli kuitenkin hieno! Kun sarjaan ilmestyi sitten neljäskin este, tuli meillä vähän ongelmia matkaan.

Ensin ohitettiin se neljäs este, vaikka aluksi tuntui, että tultiin siihen hyvin. Seuraavalla yrityksellä ohitettiin kuitenkin jo kolmas este. Yritin suoristaa Väiskin vasemmalle, mutta en saanut oikeaa puolta läpi ja sieltä sitten ohitettiin este. Kesti jonkin aikaa, että sain ruunan pysähtymään, ja siitä sitten jatkettiin kolmannelle yritykselle. Tällä kertaa ylitettiin kaikki esteet hienosti ja kehuin Väiskiä.


Toisella kerralla en saanut askelta sopimaan ekalle esteelle ja otettiin se alas, kaikki muut ylitettiin hyvin. Vikaan kertaan oon tosi tyytyväinen, kun sain ratsastettua ekalle hyvän tien, päästiin kaikki esteet keskeltä ja puhtaasti. Viimeiseksi tultiin vielä keltaiselta okserilta sarjan A-osalle, eli sinivihreälle. Pystyn tielle piti ratsastaa tarkasti ja ensin en tässä onnistunutkaan, kun sisäpuoli petti jälleen ja mentiin esteestä ohi.

Aina ohitusten jälkeen en jotenkaan saanut yhtään niin nopeasti pidätteitä läpi, kun olisin halunnut. Lähdettiin siitä sitten tulemaan uudestaan ja tälläkertaa onnistui hyvin viidellä askeleella. Sinivihreältä ei vain laukka vaihtunut oikeaksi. Toisella kerralla tuntui, että olisin saanut laukan tarpeeksi lyhyeksi kuuteen askeleeseen. Yritin kovasti mahduttaa sen kuusi, mutta homma vähän levähti välissä ja viimeinen jäi töpöaskeleeksi.


Aika alkoikin jo loppumaan ja päätettiin harjoitukset tähän. Valmennus meni tosi nopeesti, mutta ehdittiin me kuitenkin harjoittelemaankin aika paljon. Eniten tykkäsin ehdottomasti sarjasta, koska siinä mulla oli treenattavaa ja onneksi tultiinkin sitä eniten. Väiski oli oikein hyvä, mä en taas välillä ihan osannut ratsastaa sitä. Pitäisi itse olla nopeampi ja varoa tarkemmin, ettei varmasti jää suuhun kiinni. Yleisesti olen kyllä tyytyväinen ja etenkin hevoseen!

Kuvista ja videoista suuri kiitos Tiialle!

perjantai 21. marraskuuta 2014

Tykinkuula & hieno Väiski

 Toivekuvapostaukseen

Nyt on siis koeviikko meneillään, minkä takia sain tuntipostauksen tehtyä vasta tänään. Kokeet jatkuvat vielä ensi tiistaille, minkä jälkeen tulee sitten postausta jälleen estevalmennuksista. Sellainenhan on taas maanantaina ja tälläkertaa mä menen sinne Väiskillä.

Kummaltakaan viikon tunnilta ei ole kuvia, johtuen eniten varmaankin koeviikosta. Postausta saakin tälläkertaa elävöittää kännykkäkuvat lähinnä Iitasta. Maanantaina mulla oli koulutunnilla taas Hildy ja mentiin hoitamaan hevosia suoraan HTH-tunneilta mitkä pidettiin maneesituvassa. Tunnilla tehtiin ensin puolikkaita etuosakäännöksiä kulmissa.


Aluksi Hildy pääsi aina vähän hiippailemaan eteenpäin, kun mulla ei ollut ulkopohje tarpeeksi napakkana. Kun sain tämän korjattua, niin parani huomattavasti ja saatiin tehtyä ihan hyviä käännöksiä. Sitten tehtiin vähän väistöä pitkille sivuille. Uran sisäpuolelta ihan loivasti uralle ja takaisin.

Tehtiin väistöä käynnissä ja ravissa. Hildy toimi molemmissa kivasti ja selkään ainakin jotkut väistöt tuntuivat hyviltä. Lopuksi tehtiin väistöä vielä pituushalkaisijan alussa. Riippuen väistön suunnasta, niin piti nostaa aina vastakkainen laukka. Hevonen piti saada siis nopeasti täysin suoraksi.

Iitan iloinen ilme. Rapsutteli se yhdessä vaiheessa kovasti takaisin.

Väistöosuudella Hildy oli oikein kiva ja tuntui ainakin hyviltä raviväistöiltä. Se laukannosto sitten muuttui joka kerta aina vähän energisemmäksi. Lopuksi tamma lähtikin kuin mikäkin tykinkuula ja oltiin jo hetkessä C-päädyssä missä olisi pitänyt saada ravi. En oikein meinannut saada laukalle tilaa, kun meitä oli kuitenkin seitsemän tunnilla. Niimpä pari laukkapätkää jäi poiskin ja silloin oli pidättelemistä, vaikka edessä olikin joku eikä oltaisi edes päästy laukkaamaan. Hildy olisi silti ollut niin kovasti menossa. Väistöt olivat kuitenkin joka kerta aika jees.


Sitten keskiviikkona meillä oli myös koulua. Oikeasti meillä olisi siis viime viikolla ollut estetunti, mutta tunnit olivatkin menneet sekaisin, joten nyt oli enemmän koulua putkeen. Mua ei edes haitannut, koska aina niitä jaksojakin tulee milloin vain hypätään tosi paljon.

Mulla oli listassa Väiski, kaikilla valmennuksiin tulevilla olikin ne hevoset millä menee sitten siellä. Tunnilla alkuverkoiksi ympyröitä ja pitkille sivuille tosi loivat kiemuraurat, että sai asetukset läpi molempiin suuntiin. Väiski tuntui aika rauhalliselta, mutta onneksi mulla oli raippa, millä vähän herättelin ruunaa.

Väiski ei tahtonut yhtään poseerata.

Sitten mentiin hetki ihan vain käynnissä voltteja, otettiin jalustimet kaulalle ja tunnusteltiin tarkasti omaa istuntaa. Sitä, mitkä jalat hevosella liikkuu mihinkin aikaan ja miten lantiolla täytyy myödätä. Tai tarvitsiko voltilla jotenkin muuttaa istuntaa hevosen mukaan. Jatkettiin samaa ravissa ja pääsin istumaan Väiskin liikkeisiin hyvin.

Tehtiin ravi-käyntisiirtymisin tiheään tahtiin ja ne tuntuivat paremmalta koko ajan. Otettiin sitten jalustimet takaisin ja aloitettiin tulemaan laukkatehtävää. Se meni niin, että tehtiin pitkien sivujen volteilla edelleen ravi-käynti siirtymisiä ja pituushalkaisijalla tötteröiden välistä nostettiin laukka. Piti nostaa eri laukka kun mistä suunnasta oli tullut.


Varsinkin istuntaharjoituksen jälkeen Väiski oli tosi mukavan tuntuinen koko lopputunnin. Laukannostot tuntuivat teräviltä, laukka pysyi hyvin yllä ja siirtymisissä raviin Väiski ei painanut kädelle, mitä se aika helposti tekee. Kuulemma istuinkin hyvin laukassa ja sain jonkun ahaa-elämyksen. En vaan tiiä missä vaiheessa sen sitten olin saanut, mutta kieltämättä laukat tuntuivat aika hyviltä.

Kun pari vikaa kertaa laukka piti jatkaa päädyn läpi, niin homma taas vähän levähti käsiin. Nosto onnistui edelleen hyvin ja pääsin istumaan laukkaan, mutta kun päästiin päätyyn niin joko oikaistiin tai siirryttiin raviin liian aikaisin. Tosin, oikealle pari kertaa onnistui oikein hyvin, mutta vasemmalle oli haastavampi.


Viimeisellä kerralla sain vasemmallekin laukan paremmin. Kysyin vielä, että tulisinko vielä kun osa ravasi jo, mutta ei mun tarvinnut kun siinä olisi vaan tarvittu jotain pientä hienosäätöä. Hevonenkin oli kuitenkin ollut niin kiva, että siihen oli jo hyvä lopettaa. Väiski kulki tosi rennosti loppuravitkin. Sen olisi pitänyt jatkaa, mutta ratsastaja ei ilmaantunut paikalle, joten vein ruunan talliin ja hoidin sen pois.

Väiskillä siis olisi sitten tarkoitus lähteä vähän hyppimään ensi maanantaina. Vähäsen mietityttää, että miten selvitään varsinkin jos tarkoitus olisi tulla jotakin kääntötehtäviä. No, siinähän sitä oppii ja ainakin olisi kiva koittaa hypätä sarjaa, kun se ei onnistunut kisoissa ekalla kerralla.

Iitan harjaakin pitäisi taas nyppiä ennen mestaruuksia..

lauantai 15. marraskuuta 2014

Toivekuvapostaus?


Haluaisin taas pitkästä aikaa tehdä toivekuvapostauksen, mikäli aiheita vaan tulee tarpeeksi. Mun on tehnyt mieli tehdä tälläinen jo vaikka kuinka kauan, mutta nyt vasta ajattelin pistää kyselyn pystyyn, että saisi tästä sitten mahdollisesti yhden erikoispostauksen joulukuulle. Eli nyt vaan kaikenlaisia kuva-aiheita kehiin! :)

Sitten vielä toinen uutinen, liittyen mun hoitoponiin jota ehdin hoitaa kolme viikkoa. Vanja nimittäin jouduttiin lopettaa viime viikonloppuna suolikiertymän vuoksi.. Lepää rauhassa ihana pikkuinen poni!


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Estevalmennus

Maanantaina keskuksella oli Antti Jauhiaisen estevalmennukset, mihin osallistuin Iitalla. En ollut koskaan ollut kyseisen valmentajan valmennuksessa ja muutenkin, viime valmennus oli silloin kesällä 2013 Piken kenttävalmennukset Vironmäellä. Oli siis tosi kiva päästä taas pitkästä aikaa johonkin valmennukseen!

Ennen valmennusta mulla oli hevosen terveydenhuoltotunnit maneesituvassa, joten sieltä suoraan menin sitten hoitamaan Iitaa. Ripeästi pesin tamman jalat ja hoidin sen muutenkin valmiiksi, olin ekassa valkkuryhmässä ja meillä alkoi puoli kuudelta. Kävelytettiin hepat jo ulkona, joten maneesissa tehtiin vain nopea raviverryttely.

Kaikki postauksen materiaali © Veera, kiitos!

Jokainen kävi vuorotellen Antin luona kertomassa oman tasonsa ja vähän ratsustaan, sitten siirryttiin laukkaamaan muutamaksi minuutiksi. Otettiin jalustimet pois, milloin myös mä pääsin mukautumaan paljon paremmin laukkaan. Laukattiin toiseenkin suuntaan ja sitten tultiin edelleen ilman jalustimia kavaletteja. Iita kulki hyvin reippaasti ja muutamilla kerroilla en saanut askeleita tarpeeksi lyhyeksi ennen kavalettia.

Tehtävä oli kuitenkin tosi kiva, ja tultiin kavaletteja myös toisinpäin. Kun tultiin molempia kaarevalla uralla, niin mulla tuli väliin paremmin neljä askelta kuin kolme. Myöhemmin tempo alkoi kuitenkin kasvamaan sen verran, että se neljäs jäi helposti lyhyemmäksi kuin muut askeleet. Tulin myös kerran kolmella askeleella.


Sitten otettiin jalustimet takaisin jalkaan ja lähdettiin tulemaan erilaisia teitä, mitkä sitten lopuksi olivat kaikki radassa mukana. Tultiin maapuomilta kaarevalla uralla okserille ja onnistuin kaarteessa joka kerta hyvin. Askel sopi myös okserille aina ihan hyvin, mutta parilla kertaa jäin jotenkin jälkeen itse, enkä ollut ihan täysillä mukana hypyssä. Voi johtua siitä, kun Antti opetti, että pitää istua syvällä satulassa ennen estettä.

Tultiin myös toista okseria, mitä ennen mentiin kavaletti ja väliin tuli sujuvasti seitsemän askelta. Tämä väli onnistui myös oikein hyvin joka kerta, mutta okserin jälkeen menin aina turhan pitkää laukkaa, koska piti ylittää vielä se maapuomi ja väliin olisi pitänyt mahtua neljä askelta.


Alhaalla oleva ratapiirrustus selkeyttää varmasti, mitä kaikkea tultiin valkun aikana. Maneesista löytyi siis myös vesimatto-okseri ja tultiin ensin pelkästään se. Kukaan ei mattoa pahemmin katsellut, joten se lisättiin tehtävään ja se piti hypätä vielä sinisen okserin jälkeen. Seuraavaksi tultiin toi rata, mihin yhdistettiin kaikki tehtävät ja vesimatto-okserilta jatkettiin vielä C-päätyyn mistä käännyttiin pituushalkaisijalinjan esteille.

Kahden askeleen sarjan jälkeen meidän piti siirtyä raviin ja jatkaa viimeinen este ravissa. Tässä ei kuitenkaan onnistunut meistä kuin yksi ja meitä oli siis viisi. Tultiin kaksi kertaa ja ekalla kerralla Iita ei meinannut pysähtyä edes seinään. Ei me menty hirveän kovaa edes, mutta pidätteitä tamma ei kuitenkaan kuunnellut. Valmentaja kuitenkin sanoi, että mielummin niin, että hevonen kulkee eteenpäin.


Toisella kerralla tultiin vain vesimatto ja halkaisijalinja. Sain laukan jo paljon rauhallisemmaksi ennen linjan vikaa estettä, mutta raviin ei siirrytty edelleenkään. Tälläkertaa kuitenkin ennen seinää sentään. Se ei silti häirinnyt juurikaan, vaikka en saanut pidätteitä oikein läpi, kun Iita oli niin hyvän tuntuinen muuten hypyissä, ja kulki ihanasti eteenpäin! Toki olisi tärkeä saada nopeammin ne pidätteet läpi, että sitä vaan pitäisi treenata.


Tultiin ihan viimeiseksi vielä kerran vesimatto + linja ja sarjan B-osa nousi 90cm. Ei tarvinnut enää siirtyä raviin ennen vikaa estettä. Tehtävä onnistui kaikinpuolin hyvin mun osalta ja hypyt osuivat kohdalleen. En kyllä kadu yhtään, että lähdin tähän valmennukseen, koska tykkäsin sisällöstä ja valmentajasta muutenkin! Ensin oli vähän hakemista siinä, että piti istua syvällä satulassa ennen esteitä ja niiden välissä, mutta siihen tottui. Ilmottauduin jo seuraavaankin valkkuun, mikä on sitten 24.11.

Loppuun vielä tämä koostevideo, missä näkyy ihan kaikki muut tehtävät paitsi se viimeinen sarjalinja, koska kortilta loppui tila. Katsoin myös, että toi musa olisi kestänyt videon loppuun asti, mutta ei se ihan kestänytkään.


lauantai 8. marraskuuta 2014

Innaria ja avoja



Maanantaina mulla oli listassa taas Risto, niin kuin olin vähän arvannutkin. Vuorossa oli puomitunti ja harjoiteltiin istuntaa innariväleillä olevilla puomeilla, joita nostettiin sitten vähän. Nyt en laittanut kannuksia jalkaan ollenkaan ja menin vaan raipan voimalla. Alkuverkaksi tehtiin jälleen ympyröitä ja tultiin sitten puomeja suoralla linjalla.

Puomit oli nostettu vinosti, ja ekalla kerralla Risto ei meinannut edes huomata, että ne eivät olleet maassa. Seuraavilla kerroilla sain sen kuitenkin tarmokkaammaksi. Sitten puomien jälkeen sai tehdä laukkasiirtymiset, jotka onnistuivat paljon paremmin mitä olin ajatellut.

 

 Lähdettiin tulemaan vuorotellen niitä puomeja keskiympyrällä kaarevalla uralla laukassa. Mä en ehtinyt niin hirveästi keskittyä istuntaan, kun piti saada Risto kulkemaan eteenpäin. Raipalle oli kyllä käyttöä, eikä sekään välillä tuntunut auttavan yhtään. Ekat kerrat eivät siis oikein sujuneet kun tultiin alitemmossa.

 Sitten sainkin mennä täysiä ympäri maneesia, että sain Riston oikeesti eteenpäin ja sehän toimi hyvin! Lopputunnista ruuna liikkui oikein kivasti ja sain askeleet osumaan usein puomeille, jotka nostettiin kavaleteiksi. Loppuverkassakin ruuna liikkui mukavan letkeästi eteenpäin.

 Ristokuvat © Aino & Veera

Onneksi sain nyt Riston heti epäonnistuneen tunnin perään, että sain sen kanssa jotain onnistumisiakin sentään! Ruuna oli tosi kiva sitten kun se liikkui, mutta kun mulla menee niin kauan, että saan sen liikkeelle eikä varmasti näytä hirveän kauniiltakaan kun raipan kanssa pitää hutkia. Tunnista jäi kuitenkin siis hyvä fiilis, etenkin siitä lopusta!

Sitten keskiviikkona meillä oli pitkästä aikaa koulutunti, tai ainakin tuntui, että siitä oli tosi pitkä aika kun mentiin viimeeksi koulua. Mulle luki listassa Hildy ja oli niin kiva päästä menemään tammalla taas pitkästä aikaa! Mun piti mennä pesemään sen jalat, niin kuin melkein kaikkien muidenkin, joten pesarit olivat varattuina. Siksi tulikin aika kiire ja oltiin maneesissa myöhässä. 

 Osa kuvista toiselta tunnilta

 Tunnin aiheena oli avot, enkä yhtään muista milloin olisin viimeeksi mennyt niitä. Rautalammilla en kai kertaakaan, eli sitten se olisi viime syksynä Kertulla Vironmäellä! Hyvin muistissa ne toki oli, onhan avot kuitenkin paljon helpompia kuin sulut. Tultiin oikeastaan koko tunti tota tietä, mikä näkyy alhaalla. Alkuverkoiksi vain ravattiin ympyröillä ja ajateltiin jo siellä hepan etupäätä vähän sisälle.

Ensin tultiin volttitietä kokonaan käynnissä. Avot oli ensin oikealle, mikä on Hildylle paljon vaikeampi suunta. Onnistuin kuitenkin heti aika hyvin ja tamma myötäsi oikealle. Sitten piti saada vielä takapääkin paremmin mukaan taivutukseen ja taisi sekin sitten onnistua, kun ainakaan ei saatu enää mitään kommenttia siitä.


Tultiin sitten avot vielä käynnissä, mutta voltit ravissa. Hildy ei alkanut edes kiirehtimään avoissakaan, se kun aika usein tuppaa tekemään niin. Siirryttiin pian kokonaan raviin ja edelleen sujui hyvin, Hildy taipui oikealle vieläkin oikein hyvin. Lisättiin sitten laukannostot toiselta voltilta ja sai laukata niin pitkälle kuin pystyi.

Laukkapätkät olivat niin lyhyitä, että en ehtinyt saada niistä mitään erikoista irti, mutta avoihinhan sitä eniten keskityttiinkin. Sain parannettua nostoja kyllä, kun ensin Hildy meinasi arvailla ja kiirehtiä niissä, sekä puskea lapa edellä voltilta. Vaihdettiin suuntaa ja tehtiin ihan kaikki toisinpäin, aloittaen käynnistä.


Vasen suunta oli vielä helpompi kun se oikea, koska se oli Hildyllekin helpompi suunta. Sain tultua joka kerta tosi hyvin ja sitten siirryttiinkin jo loppuraveihin. Hildy tuntui oikein hyvältä selkään ja kulki rennosti. Oikealle piti taas hakea vähän enemmän asetusta ympyröillä, mutta tuli sekin sieltä paljon helpommin kuin alkutunnista.

Seuraavaksi postausta onkin tulossa sitten maanantain estevalmennuksesta! Ensin oli vähän epäselvää, olisinko menossa Lillillä vai Iitalla sinne, mutta nyt hevoset on päätetty ja sain Iitan. Veli tuli muuten keskukselle takaisin yksi päivä! Sillä oli siis jalkaongelma, mistä on nyt toipunut. Ruunalla menin vain yhden estetunnin viime syksynä.

 Ajattelin myös, että voisin tälläkertaa tehdä adventtikalenterin joulukuussa, koska koko kalenteriin ei riitä mitenkään aika. Siis jos teillä on jotakin postaustoiveita, niin laittakaa toki kommenttia! :)

lauantai 1. marraskuuta 2014

Aina ei voi onnistua

Tällä viikolla mulla oli vuorostaan vain keskiviikon tunti, milloin mentiin esteitä. Lista olikin vähän erikoinen, sillä melkein kaikki saivat sellaiset hevoset millä ei yleensä mene. Kivaa vaihtelua siis! Mulla oli kuitenkin Risto, millä olen nyt syksyllä mennyt jo kaksi estetuntia, että tästä tuli kolmas. Mietin, että laittaisinko kannukset vai jättäisinkö pois milloin Risto ei ehkä pukittelisi niin paljon. 

Laitoin kuitenkin ne kannukset jalkaan ja menin hoitamaan ruunan, joka oli saanut mukavan kurakuorrutuksen päälleen. Hoitamisessa menikin siksi jonkun aikaa, mutta Tiia tuli auttamaan varusteiden laitossa, joten olin nopeammin valmis.

Osa kuvista uusia, osa vanhoja.

Tunnilla mentiin vain perus lähestymistä esteelle suoralla linjalla, mistä sitten piti kaartaa ympyrä ja tulla uusi lähestyminen kaarevalla uralla. Molemmissa puomin ja esteen väliin tuli sujuvasti neljä laukka-askelta. Alkuverkaksi me tehtiin hetki ympyröitä molempiin suuntiin ja keskiympyrää puomien yli.

Risto tuntui ihan hyvältä ja mukavan reippaalta. Tehtiin sitten laukannosto keskiympyrällä viimeisen puomin jälkeen. Se ei oikein onnistunut, kun Risto protestoi heti pukilla. Lähdettiin sitten hyppäämään ja me mentiin ihan liian reippaasti varsinkin eka kerta. Toisella laukka tuntui jo paljon paremmalta, mutta mentiin silti vielä liian kovaa.


Muutaman kerran jälkeen nappasin sitten kannukset pois, kun en kai sitten osannut käyttää niitä, vaikka tuntui etten edes koskenut niillä Riston kylkiin. Jotain mä varmaan kuitenkin tein, kun ruuna oli niin kovaa vauhtia menossa. Seuraavaksi mulla oli alla kuitenkin ihan toisen ääripään hevonen. Nyt Risto ei nimittäin liikkunut mihinkään.

Tultiin siis samaa tietä myös toisinpäin, että ensin ympyrä ja sitten suora linja. Eka hyppy piti siis suunnata vasemmalle, mutta en onnistunut siinä oikein mikään kerta ja askeleita ennen puomia tuli aina yli neljä, kun en saanut Ristoa liikkumaan. Vasta suoralle tempo kasvoi hyväksi ja siihen sentään sain useamman kerran oikean askelmäärän.

 Vanja-poni
Hilda-poni

Pian tunti olikin jo loppumassa ja sain tulla vielä kerran tehtävän uudelleen. Suuntasin hypyn vasemmalle ehkä hitusen paremmin, mutta silti neljää askelta ei tullut lähellekään. Päätettiin kuitenkin siihen ja tehtiin loppuverkat. Ihan kuin olisi ratsastanut kahta eri hevosta tunnilla, kun ensin piti vain pidättää vahvasti ja seuraavaksi ratsastaa hirveästi eteen. Sähläämistä oli melkein koko tunti mun osalta, kun en meinanut sitten muistaa edes perusjuttuja, kuten katse. No, aina ei kuitenkaan voi onnistua ja tästähän sitä oppii, ehkä. :D